Kotiteollisuus on äijärockin korpisoturijoukko ja Hynynen farkkuihin hypännyt Väinämöinen. Kotiteollisuus-kiekon ja marketin mäyräkoiran välillä on henkinen yhteys. Iankaikkinen ja mäyris ovat turvallisen tuttuja, mutta kipeästi potkivia. Molemmat aiheuttavat lievää humalaa ja äijämeininki on taattua molempien nauttimisen aikana. Mäyräkoira, kaljamaha ja Kotiteollisuus kuuluvat samaan lauseeseen.

Eka pullo laskee alas Kivireki -viisun säestämänä. Kivireki on bändin raskainta satoa, Kotiteollisuuden mustan metallin täsmäisku. Hynynen oksentaa vokaalit ja konsonantit pingviininaamari kasvoilla ja riffi on pelkkää korpikuolemaa. Armoton paalutus saa tukea tehokkaasta kertsistä joka tarttuu ja pysyy kuin tauti. Powered by perkele, tämä on korpicorea. Hynynen on varmaan ulostanut puolikkaan keuhkoa studion lattialle.

Toka pullo ja Arkunnaula. Biisi lainaa bändin aikaisempaa rupista biisireppua. Hynynen onnistuu vokaaleissa kuulostamaan harvinaisen vittumaiselta. Kertosäe on täyttä poppia mutta ladattu tyrmäävällä hittipotenssilla. Riffi on raskas ja kertosäe ei jätä aihetta märehtimiselle. "Minä käyn neljättäkymmentä ja -arkku on jo ostettuna".

Kolmas korkataan ja levyltä soi Iankaikkinen. Kiekon nimibiisi on viisunipun parhaita täkyjä. Hynynen ottaa Väinämöisestä tiukan niskaotteen ja heittää raamatulla päähän. Hitaasti ryntäävä kalevalainen raskasviisu tyrmää ja tykittää korvat täyteen tiukkaa asiaa. "Enkä minä tätä kirjoittanut-tämän kirjoitti ikävä tai kaiho".

Neljäs bottle ja biisinä Kadonneet. Kitarahyökkäys on tutun käskevää korpiräimettä. Tekstissä kuljetaan perusperheen arkipäivän latuja. Kertsin kohdalla poppia kehiin mutta raskasta on ja Helvetistä Itään on saanut ruman perillisen. " Kadonneet kiertävät kuuta karkuun-ja huomista, sen tuomista-suruista tai iloista eivät saa mitään"

Viides keppana pöytään ja Ukko Perkele. Hynynen raivaa esi-isien maata ja metallinen terä painuu raskaasti kuulijan korvaan. Kunnon perusjunttaus jossa ei kenelläkään ole hauskaa ja tekstit ovat tummaa täynnä. Saarikoski irvistelee kiven takaa. "Ukko Perkele voiton vie maailmasta-kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta".

Numero kuusi ja Tuonelan Koivut. Kalevalainen maisema kutsuu ja kertsin kohdalla kuullaan parrakasta enkelikuoroa. Hitaasti ryömivä osuva Kotiteollisuus-hittiveto joka herkistää tunnelman talossa ja puutarhassa. "Tuonelan koivut, lehdettömät-kuiskivat meidän kahden nimeä".

Lisää keppanaa ja Kaksin Käsin. Vauhti karkaa käsistä CMX-fiilareilla vahvistettuna. Menevä synkistely jossa Hynynen päästää irti sisäisen profeettansa ja sanomaa on kuin Manic Street Preachersilla. "Ikuisesti elää se, joka kerää- kaikkea kaksin käsin".

Numero 8. ja Kummitusjuna. Biisi on kuin soundtrack Kaurismäen Zombie ja Kummitusjuna-leffaan. Biisin työnimi oli kuulemma "riffihelvetti". Biisi on kuolemanraskas ja musta, tätä kuolonmetallia ei radiossa soiteta.

9. pottu ja Pullon Henki. Hynynen heiluu Väinämöisenä raamattu toisessa ja lasinen laulukirja toisessa kädessä. Taskussa Saarikosken kootut. Ankara mättöhelvetti rouhii alhaalta, savo-stonerin parasta A-ryhmää. Viinapiru on paha kaveri.

Kymppi keskiketterää takana ja biisinä Aamu. Hidas ja tukeva metallinen trippi. Peruskuvastoa doom-vaihteella vahvistettuna.

Viimeinen korkataan ja Unilaulu on viisun nimi. Kaunis tuutulaulu Kotiteollisuuden tyyliin. Raskas on kaiku askelten ja sanat ovat painavaa luettavaa. Nuijanukutus. "Ympärillä pahuus juhlii-sua odottelee kaikkialla".

Entä se kahdestoista pullollinen. Se jätetään krapulajuomaksi. On niin tukeva lettu käsillä että krapula on ainoa varma vastine. Korpikuolema rankaisee. Mustat kukot tunkiolla.

J.A. Kaunisto