Rytmihäiriö soittaa surmacorea. Rytmihäiriö on maailman kovin surmacore-bändi. Surmacore on vaativa sekoitus hc/metalcorea vahvistettuna rässimetallilla ja grindcorella. Tärkeä osa metelihyökkäystä on musta raamattu ja verikekkeriosasto josta lyriikat imevät verevyytensä ja totaalinen pohjoinen hulluus. En finne igen.

Sakara Records julkaisee Rytmihäiriön tuoreimman ulostuksen. Tästä voi päätellä thrash-osaston olevan verevässä terässä. Core on kuitenkin hallitseva elementti. Rytminvaihdokset ovat Rytmihäiriön levyillä suuri hyve, rumputuli on varsinaista halkosavottaa. Blastbeat on lopullinen rankaisumuoto, tosin bändi harrastaa niin monipuolista iskuvalikoimaa, että jatkuvan riffivyörytyksen torjuminen on mahdoton haaste.

Harvoin Ihmistä Tapetaan Näin Hartaissa Merkeissä, Kohta Joku Kuolee, Pakko Tappaa Ihminen, Pyörillä Kulkeva Kuoleman Enkeli ovat esimerkkejä iskevästä lyriikkaosastosta. Alibin sivuilta napattu murheellisten laulujen maa ei selittelyjä kaipaa. Musiikin suhteen tarjolla on niin elävää metallihölkkää että tylsistymisen vaaraa ei voi ottaa vakavasti. Rytmihäiriö on ainutlaatuinen kaaosryhmä. Bändin energinen metallimatka ei vertaudu suoraan mihinkään ilmansuuntaan. Vertailukohtia löytyy yksittäisten biisien kohdalla mutta kokonaisuus on surmacorea.

Bändin edellinen kiekko Saatana On Herra harrasti kirveen mitalla verevämpää tappomellakkaa. Mukana oli ehkä reilumpi annos corea. Vaikka tuoreelta kiekolta löytyy muutama hutisohaisu, kokonaisuus silppoo lihaa niin suurella antaumuksella että Rytmihäiriön hc/metalcore/grind/thrash/kuolonmetalli-keitos on nieltävä kertaistumalta ilman suurempia rutinoita. Vauhtia ja vereviä tilanteita."...mutta harvoinpa ihmistä tapetaan näin hartaissa merkeissä".

J.A. Kaunisto