Tehdään heti peli selväksi. Tämä arvio ei lupaa mitään uutta ja mullistavaa. Puhutaan Mansesta ja Popedasta. Mustat Enkelit on maailman paras Popeda-coverbändi. Jannut ovat työstäneet myös omaa materiaalia kovalla kädellä. Kun bändistä löytyy Popedan legendaarinen kannuttaja Kari Holm ja keuhkomiehenä"vara-Mustajärvi" JP Aaltonen, Popeda-vaikutteet eivät ole rasite vaan voimavara. Aitoa manserokkia, nääs.

Mustat Enkelit plays Popeda. Vaikka biisit ovat omasta perstaskusta, Popeda on tarttunut luihin ja ytimiin. Guru on rehellistä ja perusvarmaa äijärokkiä. Kiekolta löytyy pikkuhittiä ja toimivaa turpasaunaa reilu nippu. Soitto ja soundiosasto on riittävän hyvällä tasolla, vokaaleissa kaikuu monessa kaarteessa käheän Paten peruskuvasto. Ei ihme että Mustajärven Patea on tuurattu kerta jos toinenkin.


Hei Kamoon on kuin suoraan Ikurin koneen keikkabussista. Puolustus Hajoaa yllättää Paten ja Costellon vierailulla. Tekstit ovat tuttua Pam Pam Paulia. Ilmakitaransoittaja on viisuna varma valinta rehellisen Suomirockin ystävälle. Lyriikoissakin on mukavaa kieliväärää. Ei Aina Voi Voittaa jyrää toimivana popeda'n'rollina ja Kova Kone on äijäröyhistelyä pahimmillaan.

Mustat Enkelit on aitoa tawaraa. Perusvarma äijärokki toimii aina. Vertailussa isoon veljeensä, Enkelit häviävät ainoastaan lyriikoiden ja Paten panoksen verran. Tosin Mustajärven isännän vetämänä näitä viisuja kuuntelisi sujuvasti Popedan keikalla. Onko Mustat Enkelit hyvä bändi? Väittävät että musta makkara on hyvää, perusmanselaisen kebab-annos. Musta makkara/Popeda/Mustat Enkelit on hyvää jos makuun pääsee. Sitä haluaa lisää ja lisää ja...

J.A. Kaunisto