CMX sai viimeeksi progekärpäsen pureman vuosituhannen vaihteessa Dinosaurus Stereophonicuksella. Tuolloin häränsilmän sijaan osuttiin vielä ulommaksi ympyrään. Talvikuningas on ainakin teoreettisesti yhden biisin scifijärkäle, jolla CMX palaa pienen tauon jälkeen progen lähteelle. Tällä kertaa eliksiirissä on potkua, ja Talvikuningas tullee nousemaan bändin parhaiden levytysten joukkoon.

Talvikuningas on 2000-luvun Pink Floydia. Massiivisen teoksen kuori vaatii avautuakseen hieman takomista, mutta upeiden riffien sekamelskan alta paljastuu lopulta saumaton kokonaisuus. Talvikuningas rikkoo normaaleja biisirakenteita yhden kappaleen formaattinsa lisäksi. Kokonaisuus on kuulijan työtä helpottaakseen jaettu kahteentoista palaan, mutta perinteiset kertosäkeet saattavat näissä paloissa olla kortilla. Osasta saatetaan vaihtaa toiseen peruutuspeiliin katsomatta. Välillä teemoihin palataan myöhemmin eepoksen edetessä, mutta albumin 62 minuutin kestoon on saatu mahdutettua melkoinen määrä riffejä. Tällaisen paketin rakentaminen onkin vaatinut niin paljon ajatusta, että oli bändin musiikista mitä mieltä hyvänsä, ei tuotosta voi kuin ihailla.

Vaikka Yrjänän ääni ja hieman monotoninen tulkinta ei ole koskaan ollut lähinnä sydäntäni, Talvikuninkaalla hänen laulutyylinsä ärsyttää yllättävän vähän. Rykimistä helpotetaan toki kekseliäillä sovituksilla, joihin laulu uppoaa sulavasti. Yrjänän tekstit nousevat ihastuttaen ja vihastuttaen vedenjakajiksi myös tällä albumilla. Boxin mukana tuleva kirjanen tarjoaa kuvituksen lisäksi sanat tarinan seuraamiseen. Käsi sydämellä täytyy todeta, että huonommassakin seurassa on tullut matkaa tehtyä.

Tomi Asuintupa