Kun armottomaan metelihelvettiin yhdistetään kiljukaulavokaalit ja vuohet, puhutaan melko varmasti black metallista. Vuohivasaran mainoslause "unholy brutal black metal" kertoo tosiasioiden luonteen. Bändi lupaa kaivaa montusta vanhan koulukunnan kuolonörinää ja bläkkistä tyyliin Darkthrone ja Hellhammer. Kuulijalle ensimmäinen neuvo on säätää volyymi kymppiin. Vuohivasara ryömii esiin helvetin kiirastulilta ja soundi kaikuu suoraan montusta. Mustan rieskan äänimaailma on oikealla tavalla räkäinen ja rupinen, true old school perkele.
 
Vaasan rumin eli Vuohivasara aloitti nimellä Bed Of Corpses vuonna 2003. Nimi muuttui nykyiseen muotoon vuonna 2005. Bändi on tosissaan mustan messunsa kanssa, tämä musiikki ei tule koskaan nousemaan hittilistoille. Meksikolaisen Iron, Blood & Deathin kautta julkaistu esikoispitkä ei kuvia kumarra. Vuohivasaran äänimellakka on sitä ihteään eli bläkkispörinää pahimmasta tuutista. The Sigil-kiekossa ei ole mitään kaupallista. Armoton korpimellakka ei päästä helpolla. Äänisaasteen joukosta joutuu välillä kaivamaan sattumia, vokalisti kiljuu enimmän osan biiseistä ilman sanasisältöä. Skebaa saa välillä etsiä murinan keskeltä. Kuolema tulee kuitenkin nopeasti ja varmasti. Vuohivasara tekee todellista kunniaa Darkthronen levittämälle lopunajan korpikuolemalle, ristit nurin ja sarvet ojennukseen.
 
The Sigil ei ole uutta luovaa metallitaidetta. Kiekko on visvainen, ruma, raastava, päivänvalon raiskaava metelituokio...suositellaan asian harrastajille ja muuten vain korvamasokismista pitäville pitkäleteille. Goat sodomy.

J.A.Kaunisto