Turkulainen Monovisio on sympaattinen ja pirteä tapaus. Bändi ei turhia jäykistele, lyriikoissa on parhaimmillaan hapekasta ja vapaasti liikkuvaa ilmaa. Limonadi Elohopea ja Egotrippi ovat ensimmäisenä mielessä mutta oikeastaan bändille voisi sovittaa miehekkään PMMP:n viittaa. Monovisiossa on samankaltaista rohkeutta ja heittäytymistä kuin PMMP:n superkaksikolla. Kuuntele vaikka Uusi Ismi ja Sisustuslaulu, bändin intohimoinen ja irtonainen ote on vakuuttavaa.

Sisustuslaulun lisäksi helmiä on helppo nimetä. Raatokärpäset-niminen kevyt poppis ei selittelyjä kaipaa, valloittava ja riittävän sumea. Kävelevä Aikapommi tekee neurooseista vetävän poppisrockin, viisu on kaikkea muuta kuin alakuloinen. Japanilaiset Turistit hötkyilee levottoman urkusoundin tahtiin, hapokasta. Isä Meidän mietiskelee ja on puoliksi vakava.

Monovisio on orgaaninen ja muutaman vuoden vanha. Digiaika ei ole pyyhkinyt Monovisiosta fiilistä ja itse tekemisen meininkiä. Sympaattiset soundit tavoittelevat aitoa tunnetta, kitarassa on paikoin säröä pelkkien poppiasetusten vastapainoksi. Pari biisiä jää värittämättä mutta albumin parhaat hetket ovat karkkia. Monovisio on kuin mustavalkoinen valokuva, ajaton ja täynnä tunnetta.


J.A.Kaunisto