Kotimainen Blinded Rain kuulostaa kakkosalbumillaan paikoin kasariheavyyn seonneelta The 69 Eyesilta. Bändin goottirockista väripalettinsa lainaava kasarirockilta ja melodiselta hevarilta haiskahtava tuotos kuulostaa valmiilta ja mietityltä. Samalle viivalle on helppo asettaa Charon, muutamassa viisussa ollaan myös Poisonblackin kavereita. Bändin keuhkomiehen Kaiden ulosanti on syvällä goottihuuruissa, miehen ääni on kuitenkin vahva ja vakuuttava vaikka vieraan kielen vokaalit taipuvat hieman Keski-Eurooppalaisesti. Tukevat pisteet myös paksusta syntikkaverhosta, joka näppäilee mukavan haikeita ja harmaan utuisia tunnelmia.

Allekirjoittanut laskee Blinded Rainin goottimetalliksi, jopa sinfonisin lisäkoristein. Bändissä on reilusti vaikkapa To/Die/For:in dramaattista jykevyyttä. Kosketinsoittimia käytetään tyylitajulla ja skeboissa on purenta kohdallaan. Kuuntele vaikka Fragile-niminen viisu, onnistunut iltahämärän tunnelma tarttuu vaatteisiin ja paisutteleva ulkomuoto omaa riittävästi iskukykyä. Heti perään kuultava Queen Of Silence rauhoittaa ja synkistää valot minimiin, herkkä vampyyrin hampaat niskassa-puolislovari. Romance In The Cruelty lisää soppaan HIM-tyylistä silmäniskua, tosin Blinded Rain selviää leikistä ilman suurempien nimien jalkoihin jäämistä.

Blinded Rain on laittanut kakkoskiekolleen tukevasti yritysta ja osaamista - sekä tyylitajua. Albumin tavoittama synkistelevä goottimelankolia toimii alusta loppuun. Kiekko kuulostaa vanhemmalta, vaikka soundit ovat kuluvalta vuodelta. Naisääntä ja syntikoita käytetään mehukkaasti, riffeissä on myös potkua. Kohderyhmän epäselvyys saattaa olla bändin kehitystä jarruttava tekijä - suhteellisen vahva goottipotku voi olla joillekkin metallisteille vaikea pala nieltäväksi. Tosin melodista suomimetallia on riittävästi, goottikaapuun puettu Blinded Rain toimii kiitettävästi.

J.A.Kaunisto