Tampereen rokkikone Mustat Enkelit nousee toisella albumillaan kotimaisen rokkikentän liigakelpoisten miehistöjen joukkoon. Voimakenttä-kiekkoa vertaa pakostakin Ikurin voimakoneen Popedan tuotantoon - pelkästään positiivisessa mielessä. Enkeleillä on rummuissa ja vokaaleissa tukevat Popeda-taustat ja bändin liitännäisjäseneksi kotiutunut Popeda ja Yö-kuvioista tuttu Markku Petander varmistaa albumille menevän luonteen. Popedassa vuosia kannuja koputellut Kari Holm on nautittavan tarkassa iskussa ja Jussi Aaltosen ääni on kotimaisen sonniosaston kärkeä. Markku Petanderin hallittu käsi on säätänyt albumille reilun nipun sinkuksi kelpaavia siivuja. Välillä mieleen tulee Yö ja toisinaan Popeda mutta kaikesta huolimatta homma toimii - ja komeasti. Ainoastaan muutaman viisun lyriikkaosasto kaipasi terävämpää kynää ja pari biisiä jää lievästi jalkoihin. Selkeästi väriä tuova syntikkaosasto ja taustalaulun lisääntyminen antavat albumille oman leimansa. Suorempi Manserock saa radioystävällisiä sävyjä.

Mutta kyllä rokki raikaa edelleen maukkaasti. Kuoleman Tappama on Popeda-asteikolla äärettömän tiukka räntätänttärolli - samaa vikaa on Tyhjään Päähän-siivussa. Albumin nimibiisi Voimakentta on hieman Yön suuntaan kallistuva kiireetön tehoviisu, jonka kertsi on valmis hittituote. Kaksi Maailmaa heittää kyyneltä silmäkulmaan ja neidoille tutinaa punttiin. Nyt Aika On on vanhempi mutta edelleen pirun tyylikäs sotamuistoja kertaava ylistys - Enkeleiden parasta a-ryhmää. Marttyyrien Malja rokkaa tykimmin, edelleen sota-ajan muisteloissa. Kerran Vielä haiskahtaa tukevasti Yöltä mutta minkä sille voi, että homma toimii. Onnen Pohjasakkaa on takuuvarma keikkojen ilonhetki, tarttuu kiinni eikä luovuta. Nuku Hyvin päättää albumin tyylillä ja balladilla.

Voimakenttä on selvä harppaus eteenpäin. Hiomista jää enää lyriikkaosastoon, biiseissä on hitinpoikasta ja listakiipijää. Parin biisin kohdalla jäädään rutiiniosastoon ja Popeda-tyylinen huumori tukkii korvakäytävän. Mustat Enkelit tarjoaa kuitenkin tyylipuhdasta ja helposti omaksuttavaa härmärokkia. Petanderin viisuista jokainen löytää omansa. Popeda-asteikolla selvästi kiitettävä albumi.

J.A.Kaunisto