Tukkanuotta vakuuttaa Viimeinen Nistiretki-pikkuletun kahdella ensimmäisellä siivulla. Kotimaisella örinällä Morbid Angel, Rytmihäiriö ja Napalm Death pyöritetään verevästi solmuun. Vahvat rässiriffit ja päihteiltä haiskahtava death metal, namia. Bändiä voisi syyttää Rytmihäiriön surmacoren sanansaattajaksi mutta Tukkanuotta on vahvasti kuolon pauloissa. Bändin kotisivuilta löytyy osuva luonnehdinta "Tukkanuotalla ei ole tussunkostutuskertosäkeitä eikä Hockey Night -tunnussävelmiä. Tukkanuotta tulittaa ongelmanuoririffejä 90-luvun metallin hengessä. Yksinkertaisia ja tappavia täsmäiskuja, joissa ei puhtaita lauluja eikä kitaroita kuulla. Tämä on vittu heviä".

Rieskan aloittava Viimeinen Nistiretki ja Tee-Se-Itse Murha ansaitsevat armottomat hehkutukset. Pikkurieskan nimibiisi tööttää Napalm Deathiä persiille niin että tuntuu. Lyriikoista ei ole havaintoa muuta kuin kansipapereissa "Lentokenttä jännittää, hanuri täynnä tavaraa, aineita kovia. Tulli klaarataan, suuntana luukku". Tee-Se-Itse Murha näyttää hitaamman puolensa mutta kirves heiluu harvinaisen tehokkaasti. Kuoleman Kieli kaahaa tukka putkella, Ragazzi Raflis on reilummin Rytmihäiriön nistiserkku. Kylpylässä on ilkeä mutta vakuuttaa vain soittotyöskentelyn osalta.

Tukkanuotan pikkulevy jättää odottamaan lisää. Bändillä on kaikki palaset kohdallaan. Vaikeutena on saada koko albumin mitalta veret syöksäyttävää materiaalia. Kun tuimat lyriikat jäävät räimeen jalkoihin, rappioroiskeen tulee löytyä erityisesti riffiosastolta. Jos studion nurkasta löytyy lisää kiekon nimibiisin tasoista surmaamista, bändi on vahvoilla tulevaksi kulttisuosikiksi.

J.A.Kaunisto