Mainitaan väistämätön heti kärkeen: Stam1na. Tätä arviota on vaikea kirjoittaa suuntaamatta nokkaa kohti Lemiä, jonne jäljet Murenan kohdalla johtavat. Kun soppaan sekoitetaan vielä ripaus YUP:tä ja System Of A Downia on Murenan resepti selvillä.

Katoamispisteellä äkkiväärää riffiä liimataan yhteen peruutuspeiliin katsomatta. Vaikka punainen lanka pomppii käsissä, jollain ihmeellä se onnistutaan pitämään mukana väkinäiseltä kuulostamatta. Tämä on Murenan suurin saavutus. Silti sama on tehty paremmin, joten kakkosdivarin Stam1nan statusta ei Katoamispisteellä vielä hangata irti.

Albumin biisirakenteissa on sopivasti ideaa ja yllättävyyttä. Paikoittain langan päistä on kuitenkin vaikea saada otetta, eikä useampi kuuntelukertakaan tahdo avata levyä. Vaikka kaikki Murenan jäsenet jakavat lauluvastuuta, tehtävää helpottaisi yksi karismaattinen laulaja. Kolmeen näytökseen jaetun albumin 1. näytös päättyy Huipennukseen, jolla vierailijana kuullaan Jarkko Martikaista. Biisi on ilman vierailijaansakin albumin parhaimmistoa, mutta Martikainen puhaltaa siihen vielä hitusen Murenan kaipaamaa eloa.

Vielä kun Murenan biisejä olisi yhtä mukavaa kuunnella kuin niiden soittoa, bändin potentiaali saataisiin valjastettua koko komeuteensa.

Tomi Asuintupa