Turun Romantiikan vaihtuminen Turku Romantic Movementiksi ei ole mullistusten lopullinne piste - nyt laitetaan kiertoon myös miehistö. Toisella rieskallaan englannin puheella kapinalippua heiluttava orkesteri vaihtaa Peten ja Ramin taustalle uuden rytmiryhmän. Bändi on myös vähemmän asenteellinen ja paatoksellinen. Vaikka sanoituksissa sohitaan moneen suuntaan, sormen heristely jätetään vähemmälle - kantaa voi ottaa myös vähemmän suorilla julistuksilla. Musiikki kaikuu edelleen 70-luvun parhaita sävyjä ja 80-luvun kriittistä asennetta. Ilmaan voi heittää nimiä kuten Stooges, MC5, Joy Division, Manic Street Preachers - asenteen puolesta jopa The Clash.

Sinkkubiisi Moneypulatation on hyvä esimerkki bändin rennommasta rokitusasenteesta. Kertosäkeen voisi kuvitellä jäävän korvien väliin kertalaakista. Zero Nine riffittelee kiukkuisesti, vallankumous on pelkkää kiimaa! Black Beach yllättää lämpimällä asenteella ja viettelevän retrolla ulosannilla. It's Another Massacre, Motherfucker on kunnon Stooges-revittely, joka kuulostaa paikoin siltä Hanoi Rocksilta, joka kuihtui jo vuosikymmeniä sitten. Nothing At All kokeilee paksua puhallinosastoa, hengittää vapautuneesti. Finland kuulostaa lievästi tuoreemmalta, vaikka jäljet johtavat vahvasti Manic Street Preachersin suuntaan.

Turun Manic Street Preachers jaksaa saarnata mutta bändin rock-askeleet kantavat rentoa ja reipasta otetta. Bändin soundissa on viettelevää lämpöä, pirullinen irvistys ja punkista puristettu asenne eivät jätä kylmäksi. Turku Romantic Movement on samaan aikaa kantaaottava ja vaihtoehtoinen mutta toisaalta trendivapaa ja ajaton ilmestys. Joskus on vain helppoa olla nuori ja kapinallinen - kun suurin kapinavoima on tasaantunut ja energia kohdentuu eteenpäin vieväksi voimaksi. Loppupeleissä kyseinen rieska on peruskauraa ja omaperäisyys on kortilla mutta asennetta ei voi ostaa ja uskottavuus ei kasva omenapuissa. Barrikadeilla soi ainakin hyvä musiikki!

J.A.Kaunisto