Kotimainen albumitulokas V For Violence on herättänyt kirjoittavassa mediassa huomiota ainakin itsevarmalla asenteellaan - bändillä on heittää heti debyyttialbumin kohdalla tiskiin ikioma genremääritelmä. Bändin kuuluttama gothcore yrittää naittaa parhaat palat gootista, hardcoresta ja nykymetallin raskaasta murjonnasta. Bändin jannujen yhteisfoto kallistuu gootin puolelle mutta musiikki työntyy aggressiivisemman ja turboahdetun materiaalin pariin. Ministry kohtaa Slipknotin, Nine Inch Nails testailee goottivirityksiä...V For Violence on innokas mutta meno jättää muutamia välähdyksiä lukuunottamatta hieman hajanaisen ja jäsentymättömän mielikuvan.
Kieltämättä bändissä on potenssia, kokeilunhalua löytyy riittävästi.
The Ghost Of Love kuulostaa HIMin ja The 69 Eyesin ristipistolta.
Boy Called Fucker ryskii seinästä läpi kuin Limp Bizkitin ja Slipknotin yhteistyön tulos.
Scream nuoleskelee Linkin Parkin viimeisten levyjen tunnelmaa tukevalla goottikuormalla lisättynä.
The Butcher's Song testaa kuolonmetallin aakkosia.
Break The Face ansaitsee pisteet suoraviivaisesta turpaanvedosta.
Constant Of Death edustaa albumin tyylipuhtainta goottimetallia. Bändin nimikkobiisi lisää Ministryn viljelemää hulluuden kiiltoa ja ankaran asenteellinen uusiometallikierrätys toimii kireissä tunnelmissa.
V For Violence onnistuu tööttäämään muutaman todella maukkaan rutistuksen. Bändissä on ainesta vaikka mihin. Kunhan tulevallakin albumilla genrehyppely sujuu yhtä levottomissa merkeissä. Bändillä on niputtain ideoita mutta palasten liittäminen kokonaisuudeksi on vielä hakusessa. Välttämättä homma ei ole kiinni kuin osaavasta tuottajasta.
J.A.Kaunisto
