Tampereen rehellistä mutta tunteikasta äijäjytää veivaava Mustat Enkelit siirtyy kolmannella kokopitkällään liigakelpoisten joukkueiden rivistöön. Vuonna 2008 julkaistu kakkosalbumi Voimakenttä otti ison askeleen pois kansallisesta ja väkinäisestä pakkohuumori-sarjasta. Voimakenttä-albumilla viisuja sorvasi jo Yöstä ja Popedasta tuttu Markku Petander - tuoreella albumilla Petanderin sävellystyö nousee yhä tukevampaan rooliin. Petander onnistuu lainaamaan Popedan ja vanhemman Yön parhaat puolet, sortumatta kuitenkaan liian ilmiselviin valintoihin. Kun muutamiin biiseihin on lisätty osuvasti radioystävällistä ulkoasua, Enkeleiden iskukerroin nousee kiitettäviin lukemiin. Iskukestävyys on ollut kunnossa jo pitkään.

Rakkauden Kaavasta on helppo pitää. Mustat Enkelit on maanläheinen ja mutkaton tuttavuus. Rehellinen ja positiivisella tavalla arkinen mutta perusmiehen sydän puhuu suorilla sanoilla ja pelkkää asiaa. Hienostelut jätetään vientiorkestereille ja muille meikkinaamoille, kuten myös junttihuumorin viljely.
Albumin neljä ensimmäistä siivua nostavat riman kadehdittavan korkealle. Historiaa nousee bändin parhaaksi siivuksi, varsinainen Final Countdown - kertosäe tarttuu vaatteisiin kertaiskulla. Kode Koistisen säveltämä Kaamos on tunteikas mutta riffittelyssä mennään jopa Kilven tontille, taustoja on säädetty viimeisen päälle. Hän Pukee Sinut Huntuun teki jo selvää jälkeä viime vuoden puolella radioaalloilla, romanttinen slovari on kevyt ja vaaleanpunainen mutta iskelmällinen ilme ei sorru liialliseen sokerihumalaan. Albumin nimibiisi rokkaa tutunoloisesti Popedamaisella kaavalla mutta taustoihin on nähty vaivaa ja saksofoni tuo mukavan lisämausteen.

Timanttisen alun jälkeen tason laskua ei voi välttää, toisaalta pudotus jää vain puolikkaaksi askeleeksi. Sijaiselämää vaikuttaa turhankin yksinkertaiselta mutta bändi onnistuu luomaan vetoavan tunnelman, vaikka kertosäe kuulostaakin lainamateriaalilta. Ei Kahta Ilman Kolmatta jää lievästi jalkoihin, varsinkin lyriikkaosasto ampuu vasemmalta ohi. Outo Voima onnistuu jälleen mainiosti tunnelmanluonnissa, yksinkertaisista aineksista syntyy toimiva perusrock-pala. Partavesi alkaa slovariosastolla mutta jatkossa suuntana on rehevä ja hymyssä suin etenevä Popedamainen rock. Kangastus osaa koskettaa ja herkistellä, tuoksuu radiohitiltä. Rakkauden Aasi herättää epäilyksiä pakkohuumorista mutta viisu yllättää vetävällä asenteella ja biisi nousee albumin parhaiden joukkoon. Ole Mulle Hyvä Tänään päättää albumin herkkään rakkauden tunnustukseen - kestää jatkuvaakin käyttöä.

Mustat Enkelit nostaa tasoa erityisesti tekstien ja viimeistelyn osalta. Soundeja on mietitty ja hiottu. Turha puhua retrosta mutta Enkelit löytää ajattomalta kuulostavan lähestymistavan. Sopivasti vanhaa mutta pölyjä ei tarvitse pyyhkiä. Rakkauden Kaava on tasapainoinen kokonaisuus Popedan suoraviivaista rokitusta ja Yön koskettavaa herkkyyttä. Enkeleillä tuntuu olevan hallussaan tunteikkaan rockin kaava.

J.A.Kaunisto