Onneksi Radiopuhelimet ei haikaile ison veden taakse - nimittäin Jenkkilän kultamailla bändin ulosanti todennäköisesti kiellettäisiin mielenterveydelle vaarallisena. Pohjoisen tundra-aggressio on niin tiukassa kuosissa, että bändin kuunteleminen on suorastaan raastava kokemus. Tosin Radiopuhelimet säännöstelee taitavasti aggression määrää ja laatua. Radiopuhelimet rakastaa sivistyneemmin, kravatti kaulassa. Toisaalta armoton potku tuntuu kipeältä, vaikka se lähtisikin kiiltonahkakenkien avittamana. Albumin kirein viisumateriaali vertautuu väkivaltaiseen penetraatioon. Roudan raiskaama korpifunk toimitetaan perille äärettömän tiukalla bändiotteella. Radiopuhelimet lienee tämän hetken kotimaan tiukin lava-akti.

Superlatiivit muuttuvat hampaattomiksi Radiopuhelimien uutta rieskaa arvioitaessa. Albumilla on kolmea eri vaihdetta; pakonomaista nytkimista aiheuttavat tanssibiiseiksi muokatut piiskaushetket, väkivaltaiset sirkkelituokiot ja täydellisen hapokkaat surmacorehuudatukset. Doors kohtaa Iggy & The Stoogesin - ja sitten tulee pohjoisen mies ja pätkii koko porukkaa turpaan. Minä Rakastan Sinua -viisu lienee bändin psykedeelisin tuotos vähään aikaan. Luonto On Mystinen kulkee äärirajoilla, viisun maaninen ja käskevä pirunlaukka pakottaa juoksemaan kuin jänis ajovalojen kuolonkeilassa. Kypsää Kauraa, tundracorea suoraan helvetin jäätymispisteestä. Globaali Anaali, Mällisen kettumainen irvistely vetää vertoja vain bändin rytmiryhmän eläimelliselle asenteelle.

Vaikka Radiopuhelimet siistii hieman ulkoasua, bändin soittotyöskentely on silkkaa sähköistä herätysmessua. Kiimainen, kiihkeä, routainen, rujo, käskevä ovat sanoja, jotka määrittävät Radiopuhelimien luomaa tunnelmaa. Erityishehkutukset lyriikoista, jotka ovat yhtä rujoja kuin bändin pakkasen raiskaama musiikki. Keskisormi nousee pakottomasti suuntaan jos kolmanteen. Radiopuhelimissa on aidosti vaaran tuntua.

J.A.Kaunisto