Marilyn Mansonin kitaristina tunnetuksi tullut John 5 on bändistä lähtönsä jälkeen edennyt viidenteen sooloalbumiinsa. Jos ei Marilyn Mansonin uran käänteet ole kulkeneet viime aikoina toivottua polkua, ei John 5:n musiikilliset ansiot sooloartistinakaan ole järin vakuuttavat. John 5 on kitaristi, jonka musiikki on suunnattu kitaristeille. Kenenkään muun on vaikea kuvitella löytävänsä tästä country/rock/heavy-sotkusta tarttumapintaa.

John 5 on lahjakas kitaristi. The Art Of Malice keskittyy esittelemään maestron taitoja kumman hillitysti. Laadukkaita biisejä Johnilla ei ole tarjota, joka näivettää albumin latteaksi peruspuuroksi. Albumin ansioksi on sanottava, että sen musiikillinen skaala ulottuu perinteisen heavytiluttelun ulkopuolelle. Chicken pickingit ja sorminäppäryys tulee esiteltyä, mutta Joe Satrianiin tai Steve Vaihin verrattuna Johnilta puuttuu instrumenttimusiikille välttämättömät mieleenpainuvat melodiat; Koukut, joista Coldplayn kaltaiset mammutit vähällä muovaamisella voivat taikoa jättihitin. Countryyn siirryttäessä Johnin soitosta tulee paikoin mieleen Zakk Wylde, mutta ilman samaa tyylitajua. John 5 ei kuitenkaan yritä jatkuvasti häikäistä skaaloillaan tai nopeudellaan Yngwie Malmsteenin, Tony McAlpinen tai Marty Friedmanin tapaan. Onkin hämmentävää, miten John 5 ei tunnu vievän mitään osa-aluetta loppuun asti. Jäljelle jää vaikutelma paikalliseen soitinkauppaan eksyneestä pätevästä kitaristista, jonka soittoa jaksaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan. Tämän kokemuksen siirtäminen levylautaselle ei vain onnistu.



Tomi Asuintupa