Laulava ratikkakuski Aarne Tenkanen tekee sen jälleen, nimittäin albumillisen jokamiehen rock-iskelmää, joka on rosoista ja elämää nähnyttä kuin lähikapakan vessa. Tuhmat tekstit ovat Tenkasen tavaramerkki, vanhetessaan tekstit eivät ole suinkaan siistiytyneet. Tuoreelle kiekolle on eksynyt sanoituksia, joista herkempi henkilö saa helposti punaa poskilleen. Toisaalta, Ajan Platinaa -kiekolla on useita omaelämänkerrallisen oloisia biisejä. Onko rieska jäämässä Tenkasen testamentiksi?

Toivottavasti ei, sillä kiekko on yllättävänkin reteetä ja viinanhuuruista perusvirtashapuilua ja kalsarikännimateriaalia. Juoppojen taivaassa on aina tilaa Tenkaselle. Levyn avaava Irkutskin Kaunotar jää hieman läpijuoksuksi mutta Kyllä Sitä Aina Yhdet Kestää osuu suoraan kotimaisen lähikuppilan jukeboxin ytimeen - juoppojen taivas on yhtä lähellä kuin lähipubi. Suorastaan hartaan rempseä ripitys. Aina Märkä Aila - nimi kertoo jo kaiken tarvittavan ja rokki on homman nimi. Albumi etenee kuin tribuuttikiekko - Aina Märkä Aila lainaa suorastaan läpinäkyvästi erästä Kotiteollisuuden siivua. Kesällä-75 on Tenkasen oma tulkinta Bryan Adamsin Summer of 69 -hitistä. Kyllä Sitä Vielä Yhdet Kestää nostaa hattua Irwin Goodmanille. Herkkuni Mun hyppää tanssilattialle Frederikin kanssa. Hevosvoimia Yössä on kuin suoraan Yön lava-arsenaalista, tosin Olli Lindholmin suuhun on turha sovittaa Tenkasen herskyvän kaksimielistä pornolaulua.

Kiekon kaksi viimeistä viisua vaikuttavat jo testamenteilta. Näitä kuunnellessa raavaskin mies tirauttaa suolaiset kyyneleet. Saappaat Jalassa Lähdetään puolustaa suomi-iskelmän perinteitä ja kohtalokkaan rockin parhaita puolia. Kiekon nappulansäädöstä vastannut Jani Viitanen lienee syyllinen Yö-vaikutteiden vahvaan esilläoloon. Valomerkin Jälkeen on viisu, jossa Tenkanen riisuu hetkeksi virnuilevan naistenmiehen roolinsa. Hautausmaalla vierailevan biisin lyriikoissa elävät muistot ja elämän hukatut valttikortit. Tuleva karaokeiltojen silmänkostuttaja.

Tenkanen on Tenkanen, eihän siinä muuta. Tämä ei ole taidetta mutta se on käyttömusiikkia. Tenkasen rock-iskelmä on rehellistä ja kaunistelematonta. Pillu ja viina, elämän perusasioita. Muutaman biisin haikeampi ote on suorastaan riipaisevaa. Voi suorastaan kuvitella näkevänsä Gösta Sunqvistin haamun hyräilemässä taustoja Tenkasen oikealla puolella.

J.A.Kaunisto