Sotajumalan edellinen salamasota Teloitus ansaitsi allekirjoittaneen papereissa lähes täydet pisteet. Bändin kotimaan puheella muristu kuolonteloitus oli täyttä vyörytystä alusta loppuun. Kuolemanpalvelus laventaa edelleen linjoja ja tempovaihtelut asettuvat välillä hyvinkin hitaalle ja junnaavalle hautajaissaattolinjalle. Sotajumala on kuitenkin edelleen äärettömän brutaali ja armoton orkesteri, Morbid Angelia härmän puheella. Allekirjoittanut astuu kuitenkin panssarimiinaan hidastelevien viisujen kohdalla, ryömintävaihde jumittaa välillä turhan hallitsevaksi. Onneksi orkesterissa on edelleen ihmisharvesteri Hämäläinen rumpusavotassa ja vokalistin kurkku on syvä äänen kajahtaessa suoraan montun pohjalta.

Aloitusbiisi Syvyydessä tuntuu liikkuvan turhan sameissa ja seisovassa vedessä. Onneksi albumin kakkosbiisi Paratiisin Kutsu herättelee zombietkin hereille, tajutonta turpasaunaa kertaa sata volttia. Kuolleet, Toinen Jae ryömii harvinaisen ilkeänä ja likaisena, oliko se haavoitettu karhu? Sokeus ottaa jälleen luulot pois, viisu etenee maastossa kuin musta surma ja vokaalit rienaavat kuin kuolevan sylkemät viimeiset pirunperkeleet. Sinun Virtesi antaa rumpalin harrastaa tajutonta rumpusaunaa, riffi tarttuu iholle kuin ruoskan viuhahdus. Toinen Tuleminen eksyy kaivamaan syvempää kuoppaa ja albumin nimibiisi tappaa suorastaan hartaissa merkeissä - jopa puuduttavasti.

Sotajumala venyttää turhaan viisujen mittoja. Välillä kaipaisi iskevämpää lähestymistapaa, nopea teloitus ja eteenpäin. Vaikka albumin luoma tunnelma kiristää ruuvia tehokkaasti, muutamien siivujen kohdalla liekki ei kanna maaliin asti. Parhaissa hetkissä on kuitenkin mukana tehokertoimet, joilla ei voi hävitä. Sotajumala on painostavan koruton ja päällekäyvä metallikone, joka vaikuttaa suorastaan lannistavalta. Ja kuunnelkaa rumpalin iskuarsenaalia, nautittavaa sarjatulta.

J.A.Kaunisto