Ajoittain arviopinon kätköistä löytyy aarteita. Useimmiten puskaradio tai media on onnistunut huolehtimaan, että ensikosketus on kaikkea muuta kuin neitseellinen. Joskus harvoin albumi onnistuu kuitenkin täräyttämään yllätyksestä piimät väärään kurkkuun. Yskiessäni vuoden ensimmäistä kertaa hapanmaitotuotetta, avoinna olevan levyn kannessa lukee Kill The Romance.

Kotimainen Kill The Romance ehti niittää mainetta keikkalavoilla ja mediassa jo ennen vuoden 2007 debyyttiään. Kaikesta huolimatta bändi on jäänyt hieman etäiseksi tuttavuudeksi. Kakkosalbumi For Rome And The Thronen soisi muuttavan tämän asian, sillä kyseessä on monipuolinen ja tasokas kokonaisuus.

Kill The Romance sotkee musiikissaan yhteen aineksia isolla kauhalla. Sentenced, Göterborg-metalli, Stone, Slipknot, Disturbed, Testament ja Mastodon vilahtavat kaikki mielessä poukkoilevan ja melodisen metallin yhtyessä Kill The Romancen temmellyskentällä. Homma ei kuitenkaan hajoa missään vaiheessa käsiin, vaan kaikki kymmenen biisiä palvelevat samaa kokonaisuutta. Ilahduttavaa on myös huomata, että albumille ei ole jätetty tyhjäkäyntiä millekään osa-alueelle. Soundillisesti, soitannollisesti ja biiseiltään For Rome And The Thronen ei tarvitse hävetä isompien seurassa.

Vokaaleissa vuorottelu räyhäämisen ja melodisen laulun välillä on nykymetallissa laajasti käytetty konsepti. Liian usein melodinen laulanta tehdään enemmän muodon kuin sisällön ehdoilla, jolloin lopputulos jää helposti kasvottomaksi. Kill The Romancen syväkurkku Ville Hovi onnistuu poikkeuksellisen hyvin mukautumaan räyhäämisen ja majesteetillisen puhtaan
laulun välillä. Hänen äänenkäytössään häivähtävät useat kollegat. Ääni on kuitenkin sen verran oma, että läheltä ei mennä kuin Corey Tayloria muistuttavissa pintaan nostetuissa huohottavissa säröpuhekohdissa. Disturbedin David Draiman tuskin on Hoville myöskään tuntematon kaveri. Kun joka osa-alueella Kill The Romancesta tulee mieleen lähinnä ison liigan bändejä, ei orkesterin askel voi olla pahasti metsässä.

Tomi Asuintupa