Riihimäen suunnalla musiikillisen oppinsa saanut The Purifiction ei kangistu yhden genrelokeron vangiksi. Kevyempää metallia ja raskasta rokkia sorvaava orkesteri on kunnioittanut jäsentensä musiikillisiä näkemyksiä ja tästä johtuen lopputulos on melkoinen tyylien värisuora. Kun albumia on vielä synnytetty kolmen vuoden ajan, yhtenäisestä kokonaisuudesta ei voida puhua. Ääripäät liikkuvat asenteellisen metallin ja hard rockin välillä, joten mistään vuosien saatossa tapahtuneesta tyylin täyskäännöksestä ei ole kyse. Ja vaikka kyseessä on raskaan rockin ryhmä, sydäntä pitää löytyä!

Daisies yrittää ilmoille asenteellisella mutta grungemaisen värisävyn omaavalla tunnelmallisella metallilla. Alien on selkeästi puhtoisempi ja kevyempi tapaus - kertosäkeeseen on saatu koukuttavia värisävyjä. Albumin äärilaitaa edustaa kovalla kiireellä ja rähinällä alkava Idiot run, joka viisun edetessä osoittaa hempeämpää puoltaan mutta mukana on myös ankaraa irvistelyä. Symphony of laughter ja Eternity antavat tilaa slovaripainotteiselle hard rockille - onhan näitä kuultu mutta jos Purifictionin kohdalla pitää valita rähinämetallin ja hard rockin välillä, metalli jääköön vähemälle huomiolle.

Act of love lienee asennevyörytyksen raskainta osastoa. Vokaaleissa kuullaan myös ankaraa screamo-rääkkymistä. Dust to dust kuulostaa rajusti Doom Unitilta ja kyseinen suunta lienee The Purifictionille luonteva kulkusuunta. All I need -viisun tyylinen ilkeämmän asenteen ja kevyemmän kertosäkeen yhdisteleminen kuulostaa asialliselta mutta samalla kasvottomalta.

The Purifiction joutuu seuraavan albumin kohdalla kysymään ratkaisevaa laatua olevan peruskysymyksen: miten erotutta joukosta. Yksi keino on bändin mainostama herkästi sykkivä sydän - reilusti enemmän emotionaalista puhinaa peliin, on bändin musiikillinen tyylisuunta sitten mikä tahansa. The Purifictionilla on selkeästi taitoa luoda sydämellisen tarttuvia kertosäkeitä.

J.A.Kaunisto