Brightboy teki pari onnistunutta, tanssilattialle kutsuvaa indiepop-albumia mutta nyt orkesteri on vaihtanut kieltä ja ulkoasua. Kotimaan puheella hoidettu ulosanti lainaa reilusti ska-vaikutteita ja iloluontoinen yleisilme iskee silmää myös iskelmällisen poljennon suuntaan. Lyriikoissa on yhteiskunnallista irvistelyä, orkesteri ottaa kantaa yllättävänkin kipakasti. Kevyempää laitaa edustaa vaikkapa Aika olla valveilla -niminen biisi, joka on lähellä orkesterin Brightboy-aikakauden popsoundia.

Toisessa ääripäässä riimittelee kantaaottava ska-hekumointi Rahavaltakunta. Myös Rakkaus ilman rajoja on kaukana Brightboyn viileästä indiehapuilusta. Levyn reippainta osastoa edustaa viriili nytkyttely Aavekaupunki, jossa on suorastaan innostavaa reggae-imua. Radiohitiksi voisi tyrkyttää tunnelmallista Saippuakuplassa-viisua, joka kuulostaa lievästi Pariisin Kevät -orkesterin ulosannilta.

Isoveli sisältää ennakkoluulottoman pop-sydämen, joka uskaltaa myös sanoa ääneen painavia sanoja. Ska-viritykset sopivat mainiosti niin kevyemmän kuin kantaaottavan poljennon kyytipojaksi. Keikoilla orkesteri lienee melkoinen ilopilleri. Isoveli ansaitsee kiitosta ennakkoluulottomasta asenteesta ja slaavilaisen kaihon onnistuneesta välttelystä. Kiekon avaava Tanssi tai kuole on Isoveljelle hieman kärjistetty tunnuslause mutta sen voisi muuttaa vaikka muotoon "tanssi ja tiedosta". Iloluontoisen biisisikermän epäkohtia osoittelevat tekstit luovat mielenkiintoisen vastakkainasettelun.

J.A.Kaunisto