Ultramariini on viimeistään nyt toisella levyllään onnistunut vakiinnuttamaan oman soundinsa. Haikeat ja kuulaat äänimaisemat on kuin tehty kesäöiden taustamusiikiksi, mistä kielii jo uuden levyn nimikin. Ultramariinin hengenheimolaisia Brittein saarilla voisivat olla vaikkapa Elbow ja Doves. Melankolisesta yleissoinnista tulee ajoittain hakemattakin mieleen myös Kent.

Sovituksissa on jätetty kappaleille tilaa hengittää, ja levyn yleissointi on herkkä ja ilmava. Tunnelmaa maalailevat koskettimet tukevat hienosti tyylitajuisen minimalistista kitarointia. Ville Aallon havainnoivat, mutta samalla häpeilemättömän romanttiset sanoitukset ovat oivaltavia ja muodostavat musiikin kanssa saumattoman kokonaisuuden. Kappaleista edukseen erottuvat erityisesti avausraita Suudelma, mukavasti radiosoittoa saanut Hämmästyttävä muuttuva poika, proge-henkiseksi yltyvä Merkkejä ja päätösraita Kevään ja kesän tähtikuvioita.

Kevään ja kesän tähtikuvioita palkitsee kärsivällisen kuuntelijan: aluksi toistensa hiilipaperikopioilta kuulostavat kappaleet saavat joka kuuntelulla uusia sävyjä ja niiden todellinen luonne paljastuukin vasta ajan myötä. Sitä aivan täydellistä kappaletta, viimeistä pistettä i:n päälle, tältä levyltä ei harmi kyllä löydy. Joko seuraava Ultramariini-levy räjäyttää potin?

Antti Aittapelto