Mitä tekee Kotiteollisuus seitsemännellä pitkäsoitollaan? Kaahaako se rajusti tuttuja rallipolkujaan vai lirkutteleeko lemmenballadeja kylän tyttösille?



Mesta.netin toimittaja kuunteli levyä ennakkoon kolmen viikon ajan, ja oli tyytyväinen kuulemaansa. 7 on selvästi askel eteenpäin ja parasta Kotiteollisuutta tähän mennessä. Se on myös synkin levy sitten vuonna 1999 ilmestyneen Eevan Perinnön. Poissa ovat Minä olen -tyyliset iloiset rallit.

Albumin teon lähtökohdat tietäen on pieni ihme, että yhtye venyi parhaimpaansa. Monesti taiteilijat tekevätkin mestariteoksensa selkä seinää vasten. Nyt kävi näin.

Parannusta on tapahtunut etenkin laulupuolella, joka on nyt aiempaa melodisempaa ja ilmeikkäämpää. Myös rytmipuoli on rehevöitynyt - rajusta runttauksesta tinkimättä. Hakeva löytää uusia soundeja ja sovituksellisia ratkaisuja. Mutta silti: "Seiska" on ehtaa tuttua Hynystä, Hongistoa ja Sinkkosta, kuten pitääkin.

Tässä kommentit jokaisesta biisistä:

Hulluutta ja humalaa

Rivakka avausveto, joka pudottaa herkät kotelomekkotytöt kyydistä. Vimmaista suoraviivaista punkmetallia ilman melodiaa. Miehekästä ja pelottavan rujoa menoa: "ihmisten silmistä loistaa hulluus ja humala."

Vieraan sanomaa

Kun kuulin tämän ensi kertaa tammikuun lopulla tuumin "seinästäkö se Hynynen näitä hittiviisuja repii". Yksi parhaimmista KT-kappaleista. Kaunis kertosäe hakee vertaistaan Ultra Bran Kroketti -levyltä.

Kaihola

Iiik! Tämä on suuri rakkauslaulu, totesi parempi puoliskoni. Totta vieköön. "En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen". Näen sieluni silmin kuinka teinityttö saksii Suosikista päiväkirjaansa sydämen muotoisen Jouni Kalervo Hynysen kuvan.

Perkeleen työtä

Eikö kukaan ole ehtinyt julkaisemaan samannimistä biisiä? No tästä pesee, perkele! Yksinkertainen nopeatempoinen rallatus "Aivot narikkaan" -meiningillä on tarpeen juuri tässä kohtaa levyä. Yltyy lopulta raivometalliksi. Ei mitään erikoisempaa.

Murheen mailla

Tässä riffi Ilmakitaran MM-kisoihin! Siinä takatukka heiluisi jenkillä ja aussin haarakiilat repeäisivät. Ja taas tappokertsi, selvää hittikamaa. Poikamiehet saavat tällä "puhelun Ugandaan" ja kyynikkokin herkistyy. "Sinä minussa, minä sinussa, mutta vain hetken lainassa". Nallekarhumainen lemmentunnustus.

Syli

Tästä tuli kymmenen kuuntelukerran paikkeilla albumin paras veto. Biisin alussa progemusan diggari, rumpali Jari Sinkkonen kolistelee rennolla tatsilla kannujaan, virvelin matto auki asennossa. Kertosäkeessä ääneen pääsee äänittäjä-tuottaja Miitri Aaltonen ja samalla biisi lähtee lentoon uljaana kuin feenix-lintu. Syli edustaa uudenlaista Kotiteollisuutta; syvällisempää ja kypsempää. Komea raamisen kappaleen kruunaavat hyytävän hienot sanat.

Pohjanmaan kautta

Tämä riuska ja nopea ralli ei ole ylistys Pohjanmaan lakeuksille, vaikka peltojen keskellä KT nauttiikin suurta suosiota. Suomimetallia uljaimmillaan. Tällaistä jälkeä syntyy kun homma on hallussa. Ei muuta kun viitosvaihde silmään ja menoksi.

Raskas kantaa

Tässä biisissä on levyn parhaat kitarat. Olenkohan saanut yliannoksen kevätaurinkoa, kun tuntuu, että tämäkin on selvä hitti. Kyllä vain, kertosäkeessä on imua riittämiin.

Hyvää tulevaisuutta

Tämä henkii Eevan Perintö -levyltä tuttua äärisynkkyyttä. Synkeää, niin synkeää, ehtaa suomalaisen aikamiehen tuskaa.

Siemen alla routaisen maan

Mahtipontinen taidepläjäys, jota Tuomas Holopaisen syntikat maalaavat kauniisti. Muodostaa edellisen biisin kanssa oivan taisteluparin. Pistää tiukasti hanttiin "Kukka" -levyn Satu Peikoista -kappaleelle. Hieno päätös Seiskalle. Tämän edessä peikkokin nöyrtyy.

7 ilmestyy 23.3.

Teksti ja kuva: Jouni Hirn

Mestan sivuilla pian Jouni Hynysen haastattelu sekä Kotiteollisuus-aiheinen kilpailu.